Any day now (Travis Fine, 2012)

Marco (Isaac Leyva) on kehitysvammainen poika, joka elää huumehuora äitinsä kanssa 1970-luvun lopun Länsi-Hollywoodissa. Eräänä iltana äiti ei tulekaan kotiin mutta onneksi naapurin setä Rudy (Alan Cumming) ottaa pojan suojiinsa. Tietämättä mitä muutakaan tehdä Rudy ottaa yhteyttä edellisenä iltana shownsa jälkeen tapaamaansa mieheen, joka työskentelee syyttäjänvirastossa. Paul (Garret Dillahunt) neuvoo Rudyä ottamaan yhteyttä lastensuojeluun joka onkin jo paikalla kun Rudy palaa kotiin. Marco kuitenkin karkaa sijaishuoltoyksiköstä ja Rudy ja Paul löytävät hänet kadulta. Rudy päättää että hän haluaa pitää huolta Marcosta, mutta se on aikakauden Amerikassa lähes mahdotonta.

{youtube}7ghwGOuuNy0{/youtube}

Jatka lukemista ”Any day now (Travis Fine, 2012)”

Keneltä se suhteellisuudentaju onkaan hukassa?

Tämä kirjoitus on vastaus Kimmo Kivelän Kuopion kaupunkilehdessä 7.5.2011  olleessa jutussa esittämiin mielipiteisiin.

Kimmo Kivelä moittii Vihreitä suhteellisuudentajuttomuudesta meidän vaatiessamme samaa sukupuolta oleville pareille oikeutta adoptioon. Esimerkeiksi tärkeämmiksi kokemistaan ongelmista hän nostaa mm. lasten huostaanotot ja köyhyyden. Vertaus ei kestä vähäisintäkään kriittistä tarkastelua. Ilmeisin hölmöyshän siinä on se, että omalla vähäisellä tavallaan mies- ja naisparien adoptio-oikeus vähentäisi Kivelän tärkeämpänä pitämiä ongelmia. Mies- ja naisparien vanhemmuus on aina toivottua, mikä osaltaan vähentää lasten kaltoin kohtelua.

Jatka lukemista ”Keneltä se suhteellisuudentaju onkaan hukassa?”

Avril (Gérald Hustache-Mathieu, 2006)

Avril (Sophie Quinton) tekee vaitiololupauksen ja sulkeutuu syrjäiseen kappeliin paastoamaan, rukoilemaan ja maalaamaan kappelia uudelleen. Kahden viikon kuluttua hänen on määrä antaa luostarilupauksensa ja liittyä loppuelämäkseen pieneen nunnayhteisöön. Mutta sisar Bernadette (Miou-Miou) kertoo kappelin oven läpi että Avril ei ollut yksin kun nunnat löysivät hänet kappelin portailta, vaan hänellä oli seuranaan veli, joka annettiin jesuiittojen orpokotiin. Avril lähtee etsimään veljeään ja saa kyydin Pierreltä (Nicolas Duvauchelle) josta tulee hänen matkakumppaninsa tielle löytöihin menneisyydestä ja tulevaisuudesta. David-veljen (Clément Sibony) löytäminen nukkumasta Jimin (Richaud Valls) vierestä on vasta ensimmäinen yllätys tiellä uuteen elämään.

Jatka lukemista ”Avril (Gérald Hustache-Mathieu, 2006)”

Patrik 1,5 (Ella Lemhagen, 2008)

Göran (Gustaf Skarsgård) ja Sven (Torkel Petersson) muuttavat lähiöön odottaessaan onnea adoptiolapsen muodossa saapuvaksi. Naapurusto vaikuttaa hivenen umpimieliseltä, mutta mitäs siitä kun nyt voi keskittyä huoneen laittamiseen ja myöhemmin on kädet täynnä työtä kun Patrik 1,5 saapuu. Mutta kun se päivä koittaa, ovella onkin Patrik 15 (Thomas Ljungman), jolle homomiesten pojaksi asettuminen on vähintään yhtä iso ongelma kuin Patrikin ikä miehille. Kaikki näyttääkin lähtevän menemään päin persettä…

Jatka lukemista ”Patrik 1,5 (Ella Lemhagen, 2008)”

Toinen erä adoptiokeskustelua: 2-0

Eduskunta keskusteli jälleen eilen rekisteröityjen mies- ja naisparien oikeudesta adoptoida puolisonsa lapsia. Keskustelussa vanhoillis-fundamentalistinen kristillinen leiri heilutteli nuijaa (aikansa weapon of choice) mutta lakiesityksen puolustajilla oli terävämmät sanan säilät. Koska keskustelussa rinnastettiin edustamani ihmisryhmä eläimiinsekaantujiin ja pedofiileihin, katson oikeudekseni todeta, että keskustelussa pers-Pena lunasti eduskunnan tyhmimmän kansanedustajan tittelin ilmoille päätämällään paskasateella. Jos olisin ollut kansanedustajana eduskunnan istunnossa olisin myötähäpeälle herkkänä ihmisenä varmaankin tappanut itseni päästäkseni pois tilanteesta!

Jatka lukemista ”Toinen erä adoptiokeskustelua: 2-0”

Sikasiistit sukujuuret (David O. Russell, 1996)

Sikasiistit sukujuuret leikkii todellakin katastrofilla: sillä mahdollisuudella, että katsoja menettää järkensä ja nakkaa elokuvaa toistavan laitteen ikkunan läpi ulos. Mel Coplin (Ben Stiller) on – ylläri, ylläri! –  neuroottinen kolmekymppinen mies, jonka avioliitto on hauraassa tilanteessa ensimmäisen lapsen synnyttyä. Nancy-vaimoon (Patricia Arquette) sopii hyvin ilmaisu ”long-suffering” vaikka nuoresta parista onkin kysymys. Mel retuuttaa vaimonsa mukaan hänen adoptionsa aikanaan hoitaneen adoptiotoimiston täydellisen kyvyttömän työntekijän (”Tina”, Téa Leoni) kanssa matkalle tapaamaan Melin biologisia vanhempia. Kaikki menee kuitenkin päin persettä ja onnettomuudesta toiseen lipsuva matka päättyy Melin ja Nancyn suhteen uudelleen syntymään.

Jatka lukemista ”Sikasiistit sukujuuret (David O. Russell, 1996)”

”Ellei jotenkin pystytä todistamaan…”

Stimuluksessa 1/2004 Pekka Ryhänen pyhittää yhden heteroseksuaalisen naisen ja yhden heteroseksuaalisen miehen välistä avioliittoa parhaana kasvuympäristönä lapselle. Samalla Ryhänen kyseenalaistaa mies- ja naisparien soveltuvuutta vanhemmiksi. Osana lainsäädäntötyötä perheen sisäisen adoptio-oikeuden antamiseksi virallistetuille mies- ja naispareille Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi viime vuonna mietinnön ”Lapset ja rekisteröity parisuhde”. Mietintö sisältää lastenpsykiatri Tytti Solantaustan ansiokkaan katsauksen sateenkaariperheiden lapsiin kohdistuneesta tutkimuksesta.

Jatka lukemista ””Ellei jotenkin pystytä todistamaan…””

Hanna Happoselle demokratiasta

Hanna Happosen kirjoituksessa Stimuluksessa 10/2003 sekoittuvat kritiikki Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksen toimintaa kohtaan ja kielteinen kanta parisuhteensa virallistaneiden mies- ja naisparien oikeuteen adoptoidan lapsia lähipiiristään. Minä en ole oikea henkilö vastamaan SYL:n hallituksen puolesta, mutta näen kirjoituksessa sumeaa logiikkaa, johon en voi olla tarttumatta.

Jatka lukemista ”Hanna Happoselle demokratiasta”