Poikien bisnes (Markku Heikkinen, 2009)

Markku Heikkisen tutkimusmatka Tsekin poikapornobisnekseen alkaa saksalaisilta erotiikkamessuilta. Tsekkiin päästyään hän tutustuu homopornotuottaja Dan Komariin ja tämän ”poikiin”, erityisesti taiteilijanimellä Aaron Hawke esiintyvään nuoreen mieheen. Dokumentti poikapornobisneksestä kääntyy Komarin ja kolmen hänen elokuvissaan esiintyvän nuoren miehen tarinaksi. Poikien, yhden äidin ja Danin haastattelujen kautta Heikkinen rakentaa kuvaa ilmiöstä. Leikkausvaiheessa dokumentin väliin on leikattu kohtauksia dokumentissa esiintyvien mallien elokuvista.

Jatka lukemista ”Poikien bisnes (Markku Heikkinen, 2009)”

Kolmenkesken (Andrew Fleming, 1994)

Eddy (Josh Charles), kaapissa oleva homo, ja Stuart (Stephen Baldwin), naistenkaataja, saavat kämppäkaverikseen Alexin (Lara Flynn Boyle) , joka ei olekaan mies. Kolmikon keskinäisestä suhteesta muodostuu asuntolan juorujen aihe ja se sulkee ulkopuolelleen kaikki muut. Kahden umpiheteron ja yhden homon suhteeseen sisältyy kuitenkin ratkaisematon ristiriita, joka luo jännitteen, jonka on joskus lauettava.

Jatka lukemista ”Kolmenkesken (Andrew Fleming, 1994)”

Like grains of sand (Ryosuke Hashiguchi, 1995)

Nagisa no Shindobaddo, englanniksi Like grains of sand, kertoo japanilaisista nuorista, Itosta, Yoshidasta ja Aiharasta keskellä murrosiän rauhattomia tunteita. Ito on ujo ja hiljainen eikä hänen ole helppoa saada kerrotuksi Yoshidalle rakastavansa häntä. Yoshida ei voi vastata tunteisiin eikä osaa tunnustaa Aiharalle rakastavansa tätä vaan tapailee epäitsevarmaa tyttöä. Aihara puolestaan on tullut raiskatuksi eikä vielä osaa erotella tunteitaan. Kolmiodraamahan tästä syntyy.

Jatka lukemista ”Like grains of sand (Ryosuke Hashiguchi, 1995)”

Man of the Year (Dirk Shafer, 1995)

Man of the Year on Dirk Shaferin ohjaama, näyttelemä ja teemoittama valedokumentti hänen vuodestaan Playgirl-lehden Vuoden miehenä 1992. Dirk Shafer kertoo tarinansa kaappihomona olemisen ja naisten seksisymboliksi asettumisen ristiriidasta ja ulostulemisestaan.Valedokumentissa aitoa ovat otteet puheohjelmista ja muista televisioesiintymisistä, osa henkilöistä ja tarina, mutta se on kuvattu osin näyttelijöitä todellisten henkilöiden tilalla käyttäen tilanteita rekonstruoiden ja näytellen.

Jatka lukemista ”Man of the Year (Dirk Shafer, 1995)”

Reality Bites (Ben Stiller, 1994)

Lelaina (Winona Ryder), Troy (Ethan Hawke), Vickie (Janeane Garofalo) ja Sammy (Steve Zahn) ovat juuri yliopistosta valmistuneita nuoria aikuisia. No, Troy on itseasiassa keskeyttänyt, mutta porukkaa hengaa tiiviisti yhdessä. Ongelmana on vain 90-luvun Amerikassa vastavalmistuneen surkeat työllistymisnäkymät ja toimeentulemisesta tulee iso ongelma.  Kuvioita sotkemaan ilmestyy tuottaja Michael (Ben Stiller), joka kisaa Lelainan suosiosta Troyn kanssa. Korkealentoiset kuvitelmat tulevaisuudesta tuottavat kipua ruostuessaan arjeksi ja ääntäkin siitä lähtee melko tavalla.

Jatka lukemista ”Reality Bites (Ben Stiller, 1994)”

Chocolate babies (Stephen Winter, 1997)

Larva (Dudley Findlay Jr), Lady Marmalade (Michael Lynch) ja Max (Claude E. Sloan) ovat kaikki mustia, hiv-positiivisia, homoja ja queenejä dragissä. Jamela (Suzanne Gregg Ferguson) on myös musta ja positiivinen, mutta myös Maxin sisko ja pienen vauvan äiti. Sam (Jon Kit Lee) on joukon nuorin ja ”negatiivinen”, mutta Maxin poikaystävänä se voi muuttua nopeastikin. On 90-luvun alku ja on huono aika olla köyhä hiv-positiivinen New Yorkissa. Queenien vihan kohteena on erityisesti kaupunginvaltuutettu Melvin Freeman (Bryan Webster), joka vastustaa jälleen uuden hiv-positiivisten hoitokodin perustamista. Niinpä kuka mistäkin päihteestä päänsä sekaisin saava jengi pistää pystyyn erikoisen ja radikaalin suorantoiminnan kampanjan valtuutettujen herättämiseksi vakavaan hiv/aids-ongelmaan kaupungissa. Osaa kaikessa näyttelee huhuttu kaupungin keräämä lista hiv-positiivisista jonka Freemanin toimistossa työskentelevä Sam uskoo voivansa hankkia jengille.

Jatka lukemista ”Chocolate babies (Stephen Winter, 1997)”

Paris is burning (Jennie Livingston, 1990)

Paris is burning on dokumenttielokuva New Yorkin drag alakulttuurista 80-luvun lopussa. Se kertoo ”taloista” (houses) jotka järjestävät ”juhlia” (balls). ”Juhlien” ideana on tarjota artisteille mahdollisuus esiintyä (”walk”) sellaisena kuin haluaa. Drag on tässä ymmärrettävä hyvin laveasti ja alkuun dokumentissa onkin epätodellinen ja sekava tunnelma. 80-90-luvun taitteen muoti ei helpota tilannetta yhtään – odotan kauhulla sen paluuta! Dokumentissa esiintyy lukematon joukko drag taitelijoita, jotka ovat homoseksuaaleja, transvestiitteja tai transsukupuolisia – jotkut useampaakin yhtä aikaa. Siveään ja sivisteltyyn nykydragiin verrattuna kuvattu show on paljon henkilökohtaisempaa ja monimuotoisempaa. Paris is burning on varsin erikoinen katselukokemus. Kouluarvosana 7.

Lisää dokumentista IMDB:stä.

Uudet heilat (Geoff Burton – Kevin Dowling, 1994)

Jeff (Russel Crowe) asuu isänsä Harryn (Jack Thompson) kanssa Sydneyssä ja toivoo löytävänsä miehen rinnalleen. Jeffin äiti on kuollut ja isä etsii naista rinnalleen vanhoilla päivillään. Molemmilla on muistot Jeffin isoäidistä, joka miehensä kuoltua löysi elämänkumppanin toisesta naisesta. Jeffin jäätyä kiinni itse teosta Harry otti asiakseen tutustua poikansa maailmaan ja miesten välille muodostui uskomaton isä-poika suhde. Mutta voiko tuo suhde estää kumpaakin löytämästä onnen?

Jatka lukemista ”Uudet heilat (Geoff Burton – Kevin Dowling, 1994)”

Sebastian (Svend Wam, 1995)

Sebastian (Hampus Björck) tuskailee kesän alussa ahdistavien itseään koskevien ajatusten kanssa. Ajan viettäminen kavereiden, erityisesti Ulfin (Nicolai Cleve Broch), kanssa saa ylimääräistä jännitystä kun Sebastian huomaa ihastuneensa Ulfiin. Päivälliset vanhempien kanssa alkavat käydä hermoille näiden tentatessa mikä on vialla ja kaikki kulminoituu siihen kun Sebastian suutelee Ulfia kotonaan hauskan illan päätteeksi.

Jatka lukemista ”Sebastian (Svend Wam, 1995)”

Kuka Matthew Shepard?

Matthew Shepardin nimi ei ole suomalaisille tuttu, mutta sen pitäisi olla, joten tiivistetäänpä tarina tähän ensin tosi lyhyesti:
Matthew Shepard oli 21-vuotias, avoin, homoseksuaalinen yliopisto-opiskelija. Lokakuun 7. päivä 1998 hän oli yksin baarissa Laramiessa, joka on suurinpiirtein Savonlinnan tai Vihdin kokoinen pikku kaupunki Wyomingissa Yhdysvalloissa. Hän tarttui Aaron James McKinneyn ja Russell Arthur Hendersonin tarjoukseen ja lähti heidän kyydissään baarista kotiin. 18 tuntia myöhemmin pyöräilemässä kaupungin ulkopuolella ollut Aaron Kreifels luuli häntä ensin variksenpelättimeksi mutta soitti apua kun tajusi että aitaan sidottu hahmo on ihminen. Viisi päivää myöhemmin Matthew Shepard kuoli sairaalassa päävammoihin tulematta koskaan tajuihinsa. McKinneyn ja Hendersonin tunnustusten ja todistusaineiston perusteella vammat syntyivät kun miehet hakkasivat aitaan sidottua Matthewtä nyrkein ja pistoolilla. Yksityiskohtaisemman version tarinasta löydät Wikipediasta englanniksi.

Matthew Shepardin tapaus on yksi niitä harvalukuisia asioita, joista en pysty puhumaan objektiivisesti. Siinä yhdistyvät väkivalta, tyhmyys, kuolemantuomio ja välinpitämättömyys tavalla, joka saa pulssini nousemaan välittömästi ja mielentilani varsin herkäksi. Matthew oli minua kaksi vuotta nuorempi ja hänen kuolemansa sattui aikaan, jolloin jo seurasin maailman hlbt-tapahtumia netin välityksellä. Uutiset tapauksesta levisivät nopeasti hlbt-verkostojen kautta Suomeenkin ja järkyttivät myös suomalaista yhteisöä. Muistan jo tuolloin olleeni syvästi järkyttynyt tapahtuneesta. Nyt Israelin ampumistapaus sai minut tarttumaan jo pitkään aikaa vuoroaan odottaneeseen Matthew Shepard Storyyn ja The Laramie Projectiin. Kumpaakaan ei ole nähty Suomen televisiossa.

Jatka lukemista ”Kuka Matthew Shepard?”