And the Band Played On (Roger Spottiswoode, 1993)

1970-luvun viimeisinä vuosina sattuu ympäri maailmaa tapauksia, joissa terveenä pidetty aikuinen kuolee nopeasti opportunistiseen infektioon. Toukokuussa 1981 ilmiö kiinnittää Yhdysvalloissa CDC:n (Centers for Disease Control) Mary Guinanin (Glenne Headly) huomion kun Los Angelesin homomiehiä alkaa kuolla tällä tavalla. Jim Curran (Saul Rubinek) kokoaan tiimin johon kuuluvat jo mainittujen lisäksi Dale Lawrence (Christian Clemenson), Harold Jaffe (Charles Martin Smith), William W. Darrow (Richard Masur) ja ulkoa kutsuttuna asiantuntijana Don Francis (Matthew Modine). Tiimi alkaa selvittää tapauksia nolla budjetilla juuri virassa aloittavan reaganilaisen hallinnon alaisena, joka haluaa vaieta kuoliaaksi epidemian. Hidas ja moninainen työ kerryttää hitaasti tietoa ja todisteita taudin olemassa olosta samalla kun tautitapaukset ja kuolemat lisääntyvät suurinpiirtein samaa tahtia. Yhdysvaltain suurkaupunkien homoyhteisöissä kukoistaa vapaa seksi ja poliittisella rintamalla taistellaan yhtäläisistä oikeuksista. Lisääntyvät kuolemat herättävät huomiota ja pelkoa yhteisöissä, mutta aiheuttavat samalla riitoja siitä miten epidemiaan pitäisi reagoida. Ongelmaa ei auta se ettei kukaan tiedä mikä taudin aiheuttaa ja miten se tarttuu – parannuksesta puhumattakaan. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä ranskalaisen Pasteur Instituutin tutkijat ovat selvittäneet että tässä vaiheessa jo AIDSiksi nimetyn taudin aiheuttaa retrovirus joka on sukua aiemmin tunnetuille viruksille. Yhdysvalloissa Robert Gallo anastaa kunnian viruksen tunnistamisesta, kuvaamisesta ja patentoi veritestin.

Jatka lukemista ”And the Band Played On (Roger Spottiswoode, 1993)”

The Lost Language of the Cranes (Nigel Finch, 1991)

Philip (Angus Macfadyen) ja Elliot (Corey Parker) käyvät sängyssä seuraavan keskustelun:

– I’m thinking of telling my parents… …about us. Which means of course telling them about me. … Feel it’s a good idea?
– I don’t really know your parents.
– [I don’t think] its gonna be a big shock for them.
– No?
– It’s not just about just telling them and then shutting up and never talking about it again. … I feel I should let them know what it is like having my life, having you.
– The fact is that no matter how well you explain your mother that you like taking it up the bum she’s not going to be happy about it. … I’m not saying you shouldn’t tell, I’m just suggesting that you think about it very carefully.

Philip hakee tukea myös Elliotin isien tapaamisesta, mikä suututtaa Elliotin ja ajaa miehet lopulta eroon. Samaan aikaan Philipin isä (Brian Cox) käy salaa homoelokuvateatterissa ja elää kaksoiselämää. Niinpä Philipin ulostulo pistää liikkeelle myös prosessin hänen vanhempiensa suhteessa.

Jatka lukemista ”The Lost Language of the Cranes (Nigel Finch, 1991)”

Les témoins (André Tèchiné, 2007)

On 80-luvun alku. Pyrenneiltä Pariisiin saapunut Manu (Johan Libèreau) asuu sisarensa (Julie Depardieu) kanssa prostituoitujen suosimassa naapurustossa. Adrien Michel Blanc) iskee häneen silmänsä homojen kruisailupaikalla ja tutustuttaa tämän vauvaansa vihaavaan kirjailija Sarahiin (Emmanuelle Béart) ja tämän mieheen, siveyspoliisi Mehdiin (Sami Bouajila). Adrienin rakkaus Manuun on yksipuolista, eikä Adrien tiedä Mehdin ja Manun välille syntyneestä suhteesta. Kolmiodraaman paljastuessa Adrien toteaa Manulla äskettäin löydetyn tappavan sairauden, jonka voittamiselle hän omistaa elämänsä.

Jatka lukemista ”Les témoins (André Tèchiné, 2007)”

Trip (Miles Swain, 2002)

Alan (Larry Sullivan) on heterorepublikaani, joka valmistelee kirjaan homoseksuaalisesta kulttuurista pössyisellä 70-luvulla. Hän törmää Tommyyn (Steve Braun), jonka rekrytoi haastateltavaksi kirjaansa todistuskappaleena A homokulttuurista. Ensi tapaaminen ei mene ihan nappiin, eivätkä ihan seuraavatkaan tapaamiset, mutta neljä vuotta myöhemmin kukoistavan suhteen pilaa jo kerran julkaisematta jätetty Alanin kirja. AIDS-kriisin iskiessä Tommy on yksi sen ensimmäisiä uhreja ja Alan joutuu ratkaisemaan pystyisikö katsomaan Tommyä silmiin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Jatka lukemista ”Trip (Miles Swain, 2002)”