Tero KankaanperäTroy (Lee Rumohr) on pakkomielteisen ihastunut Merrickiin (Matt Austin) eikä ole enää varma mikä on todellista ja mikä fantasiaa. Stacey (Sarah Kanter), Merrickin tyttöystäväntapainen on narttu parhaasta päästä ja sotkee Troy-paran päätä entisestään kohtauksillaan ja kiusoittelullaan. Troy yrittää selvitellä päätään öisillä ajeluilla ja hengailuilla kentällä Fowlerin (Matthew Finlason) kanssa. Hitaasti solmut aukeavat ja ratkaisu kypsyy Troylle.
Lorenzon (Luca Argentero) ja Daviden (Pierfrancesco Favino) koti täyttyy ystävistä ruuanlaiton ja yhteisen aterian ympärillä usein. Eräällä näistä aterioista Lorenzo menettää tajunsa ja sairaalassa hänellä todetaan vakava lukinkalvonalainen verenvuoto, joka on tuhonnut hänen aivonsa. Alkaa pitkä saatto odotettuun kuolemaan ja surutyö.
Lucas (Nahuel Pérez Biscayart) on teini argentiinalaisessa pikkukaupungissa. Hän hengailee Nachon (Nahuel Viale) ja Andrean (Inés Efron) kanssa päivisin. Kaikkien kolmen elämä kiertyy itsensä etsimisen ja seksuaalisuuden heräämisen ympärille. Samalla he tuntuvat etääntyvän ihmisistä ympärillään, perheistään.
Alfred Kinsey (Liam Neeson) on tiukan uskonnollisen kasvatuksen saanut nuori etymologi joka tutkii äkämäpistiäisten taksonomiaa. Omat ja opiskelijoiden kokemukset seksuaalisista vaikeuksista saavat hänet kuitenkin kiinnostumaan siitä, kuinka vähän ihmisen seksuaalista käyttäytymistä on tutkittu. Aiheesta tulee hänelle suorastaan pakkomielle ja Kinsey haluaa vastata toistuvaan kysymykseen ”Olenko minä normaali?” 1950-luvun Yhdysvalloissa hänen tutkimuksen aiheuttaa valtavan skandaalin kun yhtäkkiä koko maailma tietää, että jopa 37% amerikkalaisista miehistä on saanut orgamin toisen miehen kanssa ja että paitsi tyttäret, myös isoäidit masturboivat.
Bobbyllä (Andrew Chalmers / Erik Smith / Colin Farrell) ei näyttäisi menevän vahvasti: hänen isoveljensä kuolee tapaturmaisesti ja äiti seuraa pian perässä. Juuri kun Bobby on löytänyt nörtti-Jonathanin (Harris Allan / Dallas Roberts) ja ystävystynyt myös hänen perheensä kanssa myös Bobbyn isä kuolee. Bobby saa kodin Jonathanin kotona ja pojat kiintyvät toisiinsa eikä Bobbyllä todellakaan mene huonosti. Jonathan lähtee kuitenkin yliopistoon opiskelemaan ja muutaman vuoden päästä hänen vanhempansa muuttavat Arizonaan pakoon Clevelandin kylmiä talvia. Bobby päättää seurata Jonathania New Yorkiin. Jonathan asuu Claren (Robin Wright Penn) kanssa ja Bobby ihastuu tähän välittömästi. Syntyy positiivinen kolmiodraama joka syvenee vuosien mittaan sateenkaariperheeksi.
Kyle (Jim Verraros), Gwen (Emily Brooke Hands) ja Tiffani (Rebekah Kochan) tuskailevat edelleen miehen puutetta ja juonivat heteroiden pään menoksi, kuten ensimmäisessäkin osassa. Kyle ja Gwen päätyvät leffan aluksi jälleen sinkuiksi ja Tiffani päättää lopettaa lutkailun. Kuvioihin astelee taidekurssilla mallina poseeraava Troy (Marco Dapper) ja taas on kaikki sekaisin.
Massimo (Andrea Renzi) kuolee nuorena ja jättää lesken (”Antonia”, Margherita Buy) suremaan nuoruuden rakkauttaan. Antonia löytää miehensä työpaikalta tuotujen tavaroiden joukosta kopion taulusta nimeltä ”The Ignorant Fairy” ja sen takaa rakkaudella kirjoitetun omistuskirjoituksen seitsemästä vuodesta rakastajalle. Lähtiessään palauttamaan taulua sen antajalle ja etsimään vastauksia Antonia löytää Michelen (Stefano Accrosi), toisen Massimon lesken, ja yhteisön joka rakastaa koko sydämestään vaikkei useinkaan saa rakkautta sukulaisiltaan.
Velvet goldmine on hiukan vaikeasti seurattava – tai sitten vain tylsä – tarina toimittajasta, joka penkoo murhansa lavastaneen rokkarin tarinaa ja katoamista julkisuudesta. Tarinaan on sotkettu mystisiä/scifi-elementtejä. Elokuva ei oikeastaan kelpaa queer-elokuvaksi, vaikka keskeinen päähenkilö biseksuaalisuutta julistaakin. Kouluarvosana 7.
Trio kertoo sukupolvenvaihdoksesta taskuvarasporukassa. Karl (Christian Redl) ja Zobel (Götz George) ovat tulossa vanhoiksi ja Karlin jouduttua kohtalokkaaseen onnettomuutteen Lizzi (Jeanette Hain), Zobelin tytär, rekrytoi porukkaan uuden jäsenen, Rudolfin (Felix Eitner). Sukupolvenvaihdos ei kuitenkaan ole kivuton, vaan päitä täytyy kolistella melko tavalla yhteen ennen kuin uusi dynamiikka muotoutuu.