Aloitetaanpa tarkastelemalla hiukan ristiriitoja (conflict). Ehkä ristiriitojen tärkein ominaisuus on, että ne ovat ajankuluessa väistämättömiä. Niitä on kuitenkin monenlaisia ja tämän artikkelin tarkoituksena onkin pohdiskella keinoja vain niiden turhien tai haitallisten ristiriitojen välttämiseen. Sivistyneesti keskustelleen ja argumentoiden asiasta koetut ristiriidat ovat tärkeä ja luonnollinen osa yhdistystoimintaa. Erimielisyyksiä syntyy ja oppositiotoiminta on sallittua yhdistyksessäkin. Sen sijaan hedelmättömät riidat siitä, mitä tapahtui joskus aiemmin tai aktiivien henkilökohtaisiin ominaisuuksiin puuttuminen ovat vain haitallisia ja siksi niitä olisi hyvä välttää.

Näin syyskokousten aikaan moni tuoreempi yhdistysaktiivi tuskailee yhdistyksen sääntöjen vaalipykälien kanssa. Yhdistyslakihan tarjoaa enemmistövaalia oletusvaalitavaksi yhdistykseen, mutta koska se tuottaa turhan usein sattumatuloksia eikä tarjoa minkäänlaista vähemmistösuojaa ovat monet yhdistyksen sääntöjä kirjoittavat valinneet korvata sen jollakin yhdistylaissa mainituista tai jollakin muulla suhteellisella vaalitavalla. Vaikka enemmistövaali tuottaakin välillä riitoja siitä miten se pitäisi toteuttaa, on se kuitenkin yksinkertaista yhteenlaskua, siinä kun suhteellisissa vaaleissa pitää osata myös kertoa ja jakaa. Tässä artikkelissa on liitteenä pari apuvälinettä suhteellisen vaalin laskemiseen.

Yhdistykset rekrytoivat hallituksiinsa ihmisiä varsin vähäisin tiedoin. Tarkoitan vähäisillä tiedoilla sitä, että harvoin hallitukseen mukaan lähtevä saa senkään vertaa tietoa tehtävästä kuin työpaikanhakija työpaikkailmoituksesta. Usein ei myöskään ole kysymys valinnasta yhdistyksen osalta vaan ainoastaan ehdokkaan valinnasta: haluanko minä lähteä mukaan. Tästä syystä usein käy niin, että joka vuosi hallituksessa on yksi henkilö joka on mukana täsmälleen yhden kauden kun tehtävä onkin liian vaativa. Tämä voi palvella vähäisessä määrin ko. hallituksen jäsenen oppimista, mutta ei vähimmässäkään määrin yhdistystä.