Ostin pari vuotta sitten Samsung Galaxy Note 3:n – ns. phabletin eli yhden markkinoiden suurinäyttöisimmistä älypuhelimista. Samsung on tunnetusti Android-käyttöjärjestelmän älypuhelinten valmistaja. Se on myös pahamaineinen sulkeutuneisuudessaan ja puhelimiinsa esilataamansa bloatwaren (hyödyttömien ja mahdottomien poistaa sovellusten) kuninkaana. Se on myös hirvittävän hidas adoptoimaan uusia ohjelmaversioita. Kyllästyin keväällä 2015 odottamaan Android 5.0 päivitystä puhelimelleni ja vaihdoin siihen Cyanogenmod-käyttöjärjestelmän.

Cyanogenmod (CM) perustuu myös Androidiin mutta toisin kuin puhelinvalmistajien versiot se ei sisällä suljettua lähdekoodia. Cyanogenmod lähti liikkeelle avoimempana ja turvallisempana korvaajana puhelinvalmistajien mukautuksille Androidista. Projekti on versonut muita siihen perustuvia ja samankaltaisia mukautuksia Androidista ja ne tukevat huomattavaa joukkoa eri valmistajien puhelinmalleja. Samsung Galaxy Note 3 (hlte) kuuluu onneksi suoraan CM-projektin tukemiin malleihin.

Vaikka olen monenlaista tieto- ja viestintätekniikan kanssa puuhannut laitteiden firmware-päivitykset, koodin käsipaikkaukset (patch) ja tämä projekti hirvittivät hiukan. Puhelimen käyttöjärjestelmän vaihtaminen kun mitätöi takuun ja sen päätyminen käyttökelvottomaksi prosessissa (bricking) tarkoittaisi noloa omakustanteista huoltokeikkaa. Googlailin, luin ohjeita ja katselin videoita prosessista. Valitsin asentaa Google-sovellukset CM:n mukana koska niitä ilman puhelin olisi paljon hyödyttömämpi.

Ihan heittämällähän se ei mennyt koska käytettävissäni ei ollut Windows-tietokonetta – yksi Samsungin synneistä on olematon tuki Linuxille ja ompuille. Linux-versio puhelinohjelmiston päivistyssovelluksesta (Heimdall) sisälsi bugin joka katkaisi siirtoyhteyden puhelimeen lataustilassa heti muodostumisen jälkeen. Tulin sitten asentaneeksi git:n koneelleni, vetäneeksi paikkauksen manuaalisesti ja paikanneeksi sovelluksen. Jotain tästä ymmärtävä ja tervejärkinen kaveri olisi lopettanut tähän kohtaan mutta en minä.

Kaikki meni kuitenkin hyvin ja puhelin käynnistyi iloisesti Android 5.1:n perustuvalla Cyanogenmod 12.1 versiolla. Mieleeni palasi nopeasti mikä saatanallinen riesa puhelimen täysi tyhjennys on. Kyllähän Google-tiliin yhdistäminen turvaa kaiken datan ja palauttaa sovelluksetkin Play-kaupasta ihailtavalla helppoudella ja automaatiolla mutta yhtäkään käyttäjätiliä ja asetusta se ei palauta. Kun uudelleen yhdistelee puhelintaan turvallisten salasanojensa kanssa Googleen, Dropbboxiin, sähköpostileihinsä, Twitteriin, Tumblriin, Grindriin, PlanetRomeoon (manuaalisesti ladattava X-rated versio), Skypeen, HBO Nordiciin ja erinäisiin muihin palveluihin alkaa pohtia oliko tässä sittenkään mitään järkeä. Ja sitten on kaikkien asetusten uudelleen tekeminen.

Joskus Cyanogenmod-aikani alkumetreillä viikottainen päivitys ("likaisesti" olemassa olevan päälle tyhjentämättä) olikin viallinen ja piti tehdä toinen täysi tyhjennys ja palata aiempaan versioon. Jaksoin elämää CM:n kanssa kesän yli, yhteensä 4-5 kuukautta. Nyt olen palannut alkuperäiseen Samsungin toimittamaan versioon Androidista. Mitä opin Cyanogenmodista tai Samsungista?

Cyanogenmod on hyvin vakaa ja toimiva, se itsessään ei kaatunut kertaakaan tuona aikana. Siinä ei ole ainoatakaan ohjelmaa jota en olisi itse asentanut. Valitettavasti viestisovelluksessa oli vielä paljon ongelmia: aluksi multimediaviestien sisältöä ei voinut ladata ollenkaan ja myöhemminkin viestit saattoi kaatua täysin yllättäen. Valitettavasti tässä tilanteessa se viesti josta saat ilmoituksen katoaa bittien taivaaseen.

Samsungiin palattuani huomasin kuinka paljon mukavampi CM:n käyttöliittymä oli. Siinä pystyi paljon paremmin säätelemään aloitusruutunsa asettelua ja nyt Samsungin versio tuntuu takorautaiselta häkiltä. Yksi typerimmistä puutteista Samsungissa on sovellusten järjestäminen käytön mukaan: CM:ssä sovellukset sai järjestymään automaattisesti käytetyin ensin.

Cyanogenmod kehittyi noiden kuukausien aikana paljon mikä näkyi selkeimmin akun kulutuksessa: aluksi akkua piti ladata kaksikin kertaa päivässä, myöhemmin jokaöinen lataus riitti hyvin. Samsung kuitenkin peittoaa CM:n edelleen akun optimoinnissa.

CM-seikkailuni aikana Samsungkin oli saanut Android-versionsa päivitettyä 5.0:aan. Päivitys tuotti joitakin todella omituisia taantumia. Nyt en esimerkiksi saa kotini WLAN-verkkoa yhdistymään automaattisesti kun puhelin on sen piirissä vaan minun pitää syötää verkon pitkä ja turvallinen salasanalause joka kerta kytkeäkseni puhelimen verkkoon. Myös puhelimen suuresta koosta johtuen välttämätön bluetooth-kuuloke kieltäytyy kytkeytymästä puhelimeen luotettavasti ja se on kytkettävä aina puhelun alkaessa kaksi kertaa päälle.

Jos CM:n viestisovellus ja akun optimointi olisivat parempia, en olisi koskaan palannut Samsungin toimittamaan Androidiin, niin paljon käytettävämpi Cyanogenmod-versio oli. Valitettavasti rahalla saa ja hevosella pääsee: kaupallisen tuotteen kehitykseen on käytettävissä enemmän voimavaroja eikä kehittäjän tarvitse kuluttaa aikaa arvailuun ja puhelimen komponenttien ja sovellusten yhteistoiminnan tutkimiseen.

Post Scriptum:
Samsung Galaxy Note 3 on älypuhelinmarkkinoiden kuninkaita. Se on jo useamman vuoden vanha malli mutta en ole vielä löytänyt uudemmista malleista parempaa. Minulle on tarjottu Note 4:ää ja Edge S6:ta huomattavan edullisesti mutta kumpikaan ei tarjoa mitään merkittävää etua puhelimeeni verrattuna. Päinvastoin, Edge S6 on itseasiassa monella tapaa huomattavasti huonompi puhelin kuin Note 3. Odotan mielenkiinnolla pystyykö edes Note 5 korvaamaan puhelintani. Ja kun kaksi vuotta sitten lähdin siirtymään Symbian maailmasta Androidiin, tarkoitukseni oli itseasiassa ostaa Sonyn tai LG:n phablet...

Log in to comment

Discuss this article

HUOM: Olen jättämässä kommenttia keskusteluun vieraana.