Tero Kankaanperä

Arvot

Tavoitteeni työn suhteen on ennen muuta mielekkyys ja toissijaisesti riittävä toimeentulo. Arvostan joustavuutta ja vapautta hyvin paljon. Tämä tarkoittaa esimerkiksi että teen mielelläni vaikkapa vain 30 tunnin työviikkoa ja nautin pienempää palkkaa. Uraohjusta minusta ei saa millään, mutta kun työ on mielekästä ja teen sitä tärkeinä pitämieni päämäärien edistämiseksi omistaudun sille vahvasti. Kompensaatio mielettömästä työstä on jumalaton palkka, mutta sekään ei saa minua pysymään siinä pitkään. Yksi mielettömyyden muoto työssä on tehtävien puute ja tylsyys - mikään ei ole niin kamalaa kuin tyhjänpanttina työpaikalla oleminen. Sopeudun varsin hyvin kausittain vaihtelevaan työhön jossa työtä tehdään ajoittain paljon ja toisinaan pidetään vapaata kun tehtävää ei ole. En ole myöskään tarkka tehtävistäni, osallistun tarvittaessa ajoittain myös sellaisten tehtävien hoitamiseen jotka eivät kuulu varsinaisesti toimenkuvaani ja jotka saattavat olla likaista ja raskasta suorittavaa työtä.

Olen ennen muuta järjen ensisijaisuuden puolustaja. Uskomukset voivat palvella meitä hyvin henkilökohtaisessa elämässämme arjessa, mutta niillä ei ole mitään laajempaa arvoa. Tieteellinen menetelmä tuottaa totuudellisinta tietoa todellisuudesta ja meidän on vain hyväksyttävä että tuo tieto on rajallista ja vaalittava sitä erityisen tärkeää ominaisuutta menetelmässä, että tuo tieto voi osoittautua myös vääräksi. Arvot eivät ole järjen tuolla puolen vaan myös niihin voidaan soveltaa järkiperäisyyden vaatimusta ja arvovalinnatkin on pystyttävä perustelemaan juuri järjellä. Järki on ihmiskunnan kallein henkinen pääoma ja ainoa keino saavuttaa yhteisymmärrys, eettisesti kestävä yhteiskunta ja pysyvä rauha.

Jokaisella ihmisellä on syntyessään kiistämätön ja yhtäläinen ihmisarvo, itsemääräämisoikeus, vapaus ja perusoikeudet joita muiden on kunnioitettava. Perus- tai ihmisoikeudet on ymmärrettävä laajasti ja vapaus voi toteutua kenenkään kohdalla vain ja ainoastaan kun kaikkien oikeuksia kunnioitetaan yhtäläisesti. Perusoikeuksia rajoittaa ainoastaan toisten ihmisten perusoikeuksien kunnioittaminen joka edellyttää keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia rajoituksia perusoikeuksien toteuttamiseen. Kysymys ei voi olla enemmistön oikeudesta sanella vähemmistön asema vaan paljon vahvemman vähemmistönsuojan asiasta, lähes konsensuksen vaatimuksesta: yhteiskunnallisten normien on perustuttava pienimmän yhteisen nimittäjän periaatteeseen. Ei ole niin pientä vähemmistöä että sen oikeuksien polkeminen olisi hyväksyttävää. Perusoikeudet ovat ehdottomia ja tinkimättömiä siinä merkityksessä, että niillä ei voida käydä kauppaa ja yhden mitätöiminen mitätöi koko kokonaisuuden. Ihmisiä tulee kohdella samalla tavalla myös sukupuolesta riippumatta.

"Ajattelen siis olen" edellyttää jo järjen käyttöä, mutta ihmiselämä saa merkityksensä vasta aktiivisesta osallistumisesta ympäröivässä yhteisössä. Yhteiskunnallinen aktiivisuus ei ole vain oikeus vaan myös velvollisuus. Yhteiskunta ei voi toimia ilman aktiivisia kansalaisia ja aktiivisuutta on siksi tuettava. Yhteiskunnallista aktiivisuutta on tuotannollis-taloudellisesti tarkasteltu usein tuottamattomana toimintana. Vaikka tämä pitäisikin paikkansa sitä on silti pidettävä ensisijaisena tuotannollis-taloudellisesti tuottavaan toimintaan nähden. Vanhaa sanontaa mukaillen ihmisillä on juuri sellaiset johtajat kuin he ansaitsevat. Tämä pitää paikkansa paitsi demokratiassa myös diktatuurissa ja työelämässä. Demokratiasta on syytä aina muistaa että se tarkoittaa yksinkertaisimmillaan tasaveroista enemmistövaltaa, eikä sellaisenaan ole vielä kummoinen yhteiskuntajärjestelmä. Vasta sen järkiperäinen soveltaminen tekee siitä kelvollisen. Demokratiaan ei myöskään sellaisenaan sisälly mitään menettelyä päätösten eettisyyden varmistamiseksi: eduskunnan toimintaan ei sovelleta minkäänlaisia laatukriteereitä. Toiset väittävät että näin pitääkin olla, mutta minä olen eri mieltä: myös demokraattista hallintoa voidaan arvioida ja arvostella. Tästä demokratian "pikku" puutteesta johtuen lakeja ei voi pitää automaattisesti eettisinä ja hyvinä vaan myös niitä on arvioitava kriittisesti. Tämän on erityisen tärkeää koska demokratiaan liittyvä puoluejärjestelmä on useissa demokratioissa paisunut itsetarkoitukselliseksi ja suhteettoman suureksi. Puolueet eivät ole demokratian välttämätön edellytys kuten joskus kuulee väitettävän, ne ovat vain yksi väline sen toteuttamiseksi eikä niille pidä antaa mitään itsenäistä valtaa kansanvallan ohi. Politiikka on vain yhteisten asioiden hoitamista.