Zeitgeistiin kuuluu ajatus siitä, että uskonnon- ja omantunnonvapaus voisi sallia syrjinnän kun kysymyksessä ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Siihen näyttäisi kuuluvan myös ajatus siitä, että sananvapaus mahdollistaisi myös muiden yhdenvertaisuuden kieltämisen. Kumpikin ajatus on täysin perusteeton.

Yhdenvertaisuus lienee ubiikein ihmis- ja perusoikeuksista. Se toistuu YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, Suomen perustuslaissa ja Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa. Se on ensimmäinen ja keskeisin ihmisoikeus. Se varmistetaan lainsäädännössämme kaksisuuntaisella säätelyllä: säätämällä yhdenvertaisuus lähtökohdaksi ja kieltämällä syrjintä.

Myös uskonnon- ja omantunnon vapaus ja sananvapaus kuuluvat ihmisoikeuksiin. Niistä säädetään Suomen perustuslaissa ja niitä suojellaan em. sopimuksilla. Jokaisessa ne kuitenkin tulevat yhdenvertaisuuden jälkeen ja niiden rajoittaminen on mahdollista. Yhdenvertaisuussäätelyyn ei liity rajoittamisen mahdollisuutta. Päinvastoin, syrjinnän kielto on liitetty jopa poikkeusoloja koskevien sallittujen sopimuspoikkeamien ehdoksi.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ei löydy erityisesti mainittuna em. asiakirjoista. Se, mitä syrjintäperusteita mainitaan aukikirjoitettuna vaihtelee asiakirjoittain. Jokaisessa määritelmä on kuitenkin avoin. Suomen perustuslaki viittaa muuhun henkilöön liittyvään syyhyn ja säädöksen perusteluissa erityisesti todetaan että lista ei ole tyhjentävä ja seksuaalinen suuntautuminen mainitaan yhtenä esimerkkinä muista mahdollisista perusteista.

Suomen perustuslaki määrittelee myös varsin selkeästi mitä uskonnon- ja omantunnon vapaus kattaa: oikeuden tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeuden ilmaista vakaumuksensa ja oikeuden kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Perustuslain uskonnonvapautta koskeva perusteluteksti toteaakin ettei säädöksen muotoilua voida käyttää muiden ihmis- ja perusoikeuksien rajoittamiseen. Suomea sitovassa YK:n ihmisoikeussopimuksessa asia on muotoiltu näin: "Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle mitään oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai suorittaa sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa sitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu."

Ihmisoikeuksien toteuttaminen ei voi rajoittaa muiden ihmisoikeuksia. On siis selvää, että yhdenvertaisuuden vaatimuksesta ei voida poiketa, eikä syrjintää sallia uskonnon- ja omantunnon vapauteen vedoten. Rikoslaissa on syrjintä ja työsyrjintä erikseen kriminalisoitu. Seksuaalivähemmistöön kuuluvan palvelematta jättäminen elinkeinotoiminnassa tai ammatinharjoittamisessa on syrjintää, josta seuraa sakkoa tai vankeutta perustuipa se vakaumukseen tai ei.

Sananvapauteen on rikoslaissa säädetty rajoituksia kiihottamisena kansanryhmää vastaan ja sen törkeänä muotona. Uhkaileminen, panetteleminen tai solvaaminen julkisesti henkilöön liittyvän ominaisuuden perusteella on kriminalisoitu sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevassa luvussa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisussaan myös linjannut, että vihapuhe ei kuulu sananvapauden suojan piiriin.

On siis tärkeää ymmärtää, että yhdenvertaisuus tulee ensin, ennen uskonnon- tai sananvapautta eikä sitä voida niiden perusteella rajoittaa.

Log in to comment

Discuss this article

HUOM: Olen jättämässä kommenttia keskusteluun vieraana.