Venäjällä tuli alkukesästä voimaan ns. homopropagandalaki. Lakia perusteltiin moraalilla ja perheiden lasten suojelulla. Laki ei ole millään tavalla ainutkertainen, vastaava oli voimassa Suomessakin vuoteen 1999 saakka ("kehotuskielto") ja samanlaisia on hyväksytty viime vuosina mm. Unkarissa ja Latviassa.

Venäjällä lain voimaantulo on tehnyt homoseksuaaleista – ja homoseksuaaleiksi tulkituista – lainsuojattomia. Äärioikeisto, uusnatsit etunenässä, ovat katsoneet lain antavan heille oikeuden alkaa metsästää homoseksuaaleja. Ryhmät ovat julkaisseet kuvia ja videoita useista tapauksista joissa nuoria homomiehiä on johdettu ansaan ja sitten kidutettu. Näitä on seurannut itsemurhia.

Kansainvälisessä homomediassa näitä uutisia on riittänyt koko kesän. Maailman luokan urheilijat kuten Matthew Mitcham ja Blake Skjellerup ovat osallistuneet keskusteluun. Sir Ian McKellen, Tilda Swindon ja Madonna ovat ottaneet jyrkästi – Swindon henkilökohtaisen vapautensa vaaraan saattaen – kantaa Venäjän lakia vastaan. Yhdysvallat ja Saksa ovat tuominneet lain. Amnesty International on perustanut kampanjan lain vuoksi.

Suomessa on ollut pirun hiljaista. Valtavirtamedia on kirjoittanut muutaman jutun aiheesta, mutta mitään valtiollista reaktiota lain voimaantulo ei ole kirvoittanut. Muutamat yksittäiset poliitikot ovat sen tuominneet, mutta esimerkiksi tasavallan presidentti Niinistö vaikeni sen kuoliaaksi Suomeen suuntautuneen valtiovierailun yhteydessä.

Seta on valinnut linjakseen tukea venäläisiä sateenkaariliikkeitä, jotka ovat jo valmiiksi pulassa aiemmin hyväksytyn ulkomaista rahoitusta rajoittavan lain vuoksi. Setan välittämien viestien mukaan venäläiset sateenkaariaktiivit eivät halua boikotteja vaan että asiaa pidetään esillä suhteissa Venäjään.

Boikotit ja protestit ovat kuitenkin kansainvälinen linja asiassa. Boikottiin päätyi mm. Stolichnaya vodka, joka ei ole venäläinen tuote ja on sponsoroinut näkyvästi sateenkaarevaa kaupallista toimintaa. Erilaisia protesteja on nähty mm. Antwerpenissä ja Tukholmassa Venäjän lähetystön edessä.

Paljon huomiota on kiinnittynyt Sotshin talviolympialaisiin 2014, jotka ovat puolen vuoden päässä. Kansainväliseltä olympiakomitealta on vaadittu toimia urheilijoiden ja kisavieraiden turvallisuuden varmistamiseen barbaarisella Venäjällä. KOK onkin käynyt vuoropuhelua Venäjän kanssa asiasta mutta viestit ovat sekavia. KOK:n linja suhteessa urheilijoihin ja delegaatteihin sen sijaan on selvä: turpa kiinni tai perästä kuuluu.

Kansainvälinen vetoomus vaatii kisojen sponsoreita vetäytymään. Stephen Fry tiivisti tilanteen äärimmäisen hyvin avoimeen kirjeeseen kansainväliselle olympiakomitealle. Fry vertaa tilannetta – ei ensimmäisenä – Berliinin olympialaisiin 1936. Vertaus onkin äärimäisen osuva: olympialiike joutui tuolloin propagandan välineeksi hirmuvallalle ja niin käy jälleen ellei se ota itse aktiivisempaa roolia.

Suomessa asia ei ole nostanut minkäänlaista keskustelua. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että homoseksuaalinen huippu-urheilija on vieläkin Suomessa tabu. Asia vaiettiin kuoliaaksi useita vuosia sitten kun Uskalla-kampanja siihen tarttui. Sittemmin asiaa on puitu kansainvälisesti erittäin paljon ja esimerkiksi NHL ja NBA ovat ottaneet aktiiviisen roolin homofobian karsimisessa ja homoseksuaalisten urheilijoiden tukemisessa. Suomessa vallitsee – kirjaimellisesti – kuoleman hiljaisuus.

Aiheesta yritti keskustelua Suomessa tänä vuonna nostaa Hesari ja Urheilulehdessä nimettömänä kirjoittanut homo. Nuo puheenvuorot kirvoittivat mitättömän muodonvuoksi annetun vastauksen, mutta siihen keskustelu taas kuoli. Suomalaiset urheilijat ovat tiukasti kaapissa ja suomalaiset seurat edelleen homofobisia.

Sen paremmin Moskovan MM-kisat kuin Sotshin olympialaiset eivät ole nostaneet homoseksuaalisuutta urheilu-uutisiin Suomessa. Ei vaikka Nick Symmonds omisti hopeansa homokavereilleen. Suomen olympiakomiteaa ovat yksittäiset kansalaiset lähestyneet asialla, mutta siellä asia vaietaan kuoliaaksi. Suomettuminen näyttää edelleen pitävän pintansa.

Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitusta perustellaan usein sillä, että se antaa nuorille esikuvia ja edistää siten terveitä elämäntapoja. Tämä on hirveää skeidaa jo doping-kulttuuria katsoen, mutta KOK:n ja suomalaisen huippu-urheilun vaikenemisen ja vaientamisen kulttuuri välittää vielä haitallisempaa viestiä nuorille. Kuva huippu-urheilijoista matalaotsaisina, sivistyksen ja demokratian suhteen välinpitämättöminä moukkina ei ole sellainen jota nuorille olisi syytä vahvistaa.

Tilanne on kertakaikkiaan kestämätön! On käsittämätöntä että Suomen valtio – jonka perustuslaissa yhdenvertaisuudella on ensimmäinen sija – kaataa homofobisille urheiluseuroille ja huippu-urheiluorganisaatioille lukemattomia miljoonia joka vuosi, mutta minkäänlaisia toimia näiden yhdenvertaisuustyöhön pakottamiseksi ei tehdä.

Olympialiike lähti jaloista aatteista, joista ei ole nyt mitään jäljellä. Olympialiike ei sitoudu edes ihmisoikeuksiin, kuten Lontoon, Pekingin ja Sotshiin kisat kertovat. Ainoa kieli jota Kansainvälinen ja Suomen olympiakomitea ymmärtävät on raha, joten se pitää ottaa pois niiltä.

Log in to comment

Discuss this article

HUOM: Olen jättämässä kommenttia keskusteluun vieraana.