Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pyrkimys täysiin ihmisoikeuksiin ei ole turhan riidan haastamista kuten nimimerkkikirjoittaja Viikkosavossa 3.4.2013 esittää.

Laki laaditaan vain kun se on välttämätöntä. Hyvä laki on tiivis, täsmällinen ja minimoi byrokratian. On vaikeaa perustella redundanttia parisuhteiden säätelyä. Erillisyys myös nostaa esille ja mies- ja naispareja on tarpeen suojella vielä hyvin yleiseltä syrjinnältä.

Tieteellinen tutkimus on osoittaa että mies- ja naisparien lapset eivät eroa tappiokseen sekaparien lapsista. Nimimerkin esittämää adoptio-oikeuden rajoitusta ei siis voida perustella vetoamatta perättömiin uskomuksiin.

Mies- ja naispareja ei ole syytä rinnastaa lapsettomiin sekapareihin, sillä he ovat kykeneviä lisääntymään kuten heteroseksuaalitkin. Avioliittoon ei kuitenkaan liity lisääntymisvelvoitetta eivät valtiot pyri varmistamaan avioitujien lisääntymisaikeita.

Avioliitto on ollut sukujen välinen kauppa. Se on ollut velvollisuus kuolleen veljen vaimoa kohtaan. Se on ollut moniavioinen. Kirjoittajan pyhittämä romanttinen avioliittokäsitys on muutaman hassun vuosikymmenen ilmiö ja muuttuu taas.

Ensimmäinen Suomen perustuslain antama perusoikeus on yhdenvertaisuus. Nykyinen avioliittolainsäädäntömme on siis suorassa ristiriidassa perustuslakimme kanssa ja pitää siksi muuttaa tai todeta mitättömäksi.

Log in to comment

Discuss this article

HUOM: Olen jättämässä kommenttia keskusteluun vieraana.