Tero Kankaanperä

Jeffrey (Christopher Ashley, 1995)

Jeffrey on varmaankin ilmestyessään 1995 ollut ajankohtainen ja hiukan rohkeakin leffa. Nyt, 12 vuotta myöhemmin, se on lähes roskaa. Olen aina pitänyt kriteerinä hyvälle elokuvalle, että sen pitää herättää ajatuksia ja/tai tunteita. Vapauttava itku, rentouttava räkänauru, pyhä viha ja kuvottava inhokin kelpaavat. Tällä mittapuulla Jeffreykään ei ole aivan surkea.

Jeffrey on tarina AIDS-pelon ja ihastuksen välillä kamppailevasta homomiehestä New Yorkissa 90-luvun puolivälissä. Pääosaa esittävä Steven Weber ei tee kaksista suoritusta, mutta muutoin hienot roolihahmot kantavat heikkoa elokuvaa. Trekkerille on hyvin omituista nähdä Patrick Steward homoroolissa kaikkien Jean Luc Picard vuosien jälkeen, mutta Steward tekee vahvan roolin. Myös sittemmin Will ja Grace sarjaa komistuttanut Michale T. Weiss tekee hienon suorituksen.

Elokuva käyttää päähenkilön ja kameran/yleisön välistä dialogia alkupuolella edistämään tarinaa. Lisäksi ohjaaja on valinnut käyttää muitakin korneja ylilyöntejä kuten ohikulkijoiden mukaan tuloa kohtauksiin ja toden ja fantasian sekoittamista näinkin kevyessä leffassa. Oikeastaan katsojan päähenkilön päämäärättömyyttä ja itsekeskeisyyttä kohtaan tuntema viha on suurin leffan nostattama tunne. Tunsin kiusallista mielihyvää homonhakkaajien käydessä Jeffreyn kimppuun, eikä inhoni päähenkilöä kohtaan oikeastaan vähentynyt leffan aikana. Kuten jo aiemmin sanoin, leffa ei ole aivan täyttä roskaa, joten sille joutuu kuitenkin antamaan kouluarvosanan 6.

Lisätietoja elokuvasta Internet Movie Databasesta.