Elokuvan nimi - Beefcake - Athletic Models Guild tai Physique Pictorial eivät varmastikaan sano 90%:lle suomalaisista yhtään mitään. Ainoastaan ne, jotka ovat katsoneet Tom of Finlandista kertovan dokumentin "Daddy and the Muscle Academy" saattavat muistaa nimet kuulleensa. Kysymyksessä on kuitenkin merkittävä pala homohistoriaa.

Beefcake on dokumentaarinen draama. Se kertoo valokuvaaja Bob Mizerista ja hänen Athletic Model Guildistaan sekä tarinasta Physique Pictorial -lehden kuvien takana. Kriittisesti katsoen se on kertomus Yhdysvaltojen keskiaikaisuudesta ja syyttömänä tuomitusta miehestä. Kun kerron, että Physique Pictorial oli SE (the) lehti, jonka kautta Tom of Finlandin kuvat levisivät maailman tietoisuuteen tai jos näyttäisi joitain Mizerin kuvia, useammat teistä tietäisivät mistä on kysymys.

Juttuhan menee näin: porno, erityisesti "frontal nudity" oli kiellettyä Yhdysvalloissa 50-luvulla. Bob Mizer oli innokas nuori valokuvaaja, joka halusi ikuistaa nuorten miesten komeutta valokuvataiteen keinoin. Hän alkoi kuvata nuoria miehiä niin sanotuissa posing poucheissa (eräänlainen g-string) ja tuottaa kuvastoa, jonka kautta hän tarjosi malleja muille taiteilijoille. Kuvista tuli huikean suosittuja ja niistä syntyi lehti Physique Pictorial. Kiehtovinta tarinassa on ero studiossa olleiden ihmisten ja lehden ostajien käsityksessä kuvista. Mallit ja Mizer eivät pitäneet kuvia erityisen eroottisina, eivät varsinkaan homoeroottisina, kun taas lehteä ostivat erityisesti homomiehet ympäri maailman. Tom of Finland kertoo Daddy and the Muscle Academyssä saman kuin muutamat mallit Beefcakessa: "katsoin lehteä kerran ja tiesin etten ole yksin, että muitakin minun kaltaisiani" ja "tiesin heti mikä lehti oli".

Homma meni happameksi kun yksi harvinaisen sekaisin olevan (liian) nuori mies todisti oikeudessa tapahtumista Athletic Model Guildin ympärillä. Valokuvamallin hommat eivät elättäneet kovin hyvin ja sen lisäksi, että yhteen pieneen kommuuniin pakatut nuoret miehet keksivät nopeasti keskinäisen seksin lihalliset ilot, he myös myivät erilaisia palveluksia muille kuvaajille ja asiakkaille. Mizer ei itse ymmärtänyt että hän viattomana pitämäänsä lehteä voitiin pitää myös parittajan tuote-esitteenä.

Elokuva on hauskaa katsottavaa ja minun silmissäni dokumentti. On tietyllä tavalla ilahduttavaa nähdä, että muutamat Mizerin kuvista ovat vieläkin kierrossa netissä. Mallit, kuten dokumentti rujosti kertoo, ovat jo varsin kypsään ikään ehtineitä miehiä, mutta heidän nuoruuden kukoistuksensa on ikuistettuna Mizerin kuvissa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän palaan historiaa. Kouluarvosana 9.

Lisää elokuvasta Internet Movie Databasesta.

 

Log in to comment

Discuss this article

HUOM: Olen jättämässä kommenttia keskusteluun vieraana.