Englanninkielen preppauskurssi Manchesterissä tarjoaa Gabríelille (Atli Oskar Fjalarsson) tauon ystäväpiirin teinidraamasta ja perheongelmista. Se johtaa myös pikkupuuhasteluun huoneen jakavan Markúksen (Haraldur Ari Stefánsson) kanssa. Paluu kotiin ja kaveripiiriin islannissa ei ole helppo ja draamaa on tarjolla yltäkylläisesti.

Vaikka omista teinivuosistani onkin hyvän aikaan, Óróin (Jitters) perhe- ja teinidraamassa oli jotain hyvin samastuttavaa. Islantilaisnuorten kuvataan ryyppäävän hyvin suomalaiseen tapaan. Sosiaalisista ongelmista ei elokuvassa ole pulaa: alkoholiongelmia, pettämistä, ennakkoluuloja ja kasvatusristiriitoja pursuaa joka raosta. Varsinaisesta hyvänmielen leffasta ei siis ole kysymys.

Leffan näyttelijät ovat kuitenkin varsin hyviä ja tarina todentuntuinen. Pohjoismaisessa tavassa kertoa tarinaa elokuvana on joitain yhdistäviä piirteitä ja Órói toi mieleeni leffan Mies joka rakasti Yngveä.

Oli hämmentävää huomata löytäneensä peräti toisen islantilaisen homoleffan. Sen ensimmäinen oli se hassu tanssimaista painia esittänyt lyhäri jonka nimeä en juuri nyt muista. Órói (Jitters) on sikälikin hyvä homoleffa, että se ei ole K-18, kuten useimmat muut. Kouluarvosana 8.

Lisää elokuvasta Internet Movie Databasestä.

Log in to comment

Discuss this article

HUOM: Olen jättämässä kommenttia keskusteluun vieraana.